Elokuvaopiskelijan muistikirja on täynnä kirjeitä, joita hän ei aio lähettää. Cannesin parhaana palkittu dokumentti kertoo muistikirjan löytyneen Film & Television Institute of India -elokuvakoulun asuntolasta, huoneen S18 kaapista.

Vuonna 2014 hindunationalistinen BJP-puolue voitti Intian parlamenttivaalit, ja pian yliopistot ja opiskelijat pantiin ahtaalle. Opiskelijat vastasivat protestein.

Nimikirjaimella L kulkeva opiskelija kertoo osallistuneensa protesteihin rakkaansa rinnalla, kunnes mies otti etäisyyttä, koska L oli alempaa kastia. Elokuva kuvaa Intiaa, joka on täynnä muitakin jakolinjoja: protestoijat ja poliisit, köyhät ja rikkaat, oikeisto ja vasemmisto, hindut ja muslimit.

L on fiktiivinen. Samoin ovat hänen kirjeensä, jotka on tarkoitettu entiselle rakastetulle. Ne muodostavat päiväkirjamaisen kertomuksen, joka tulee taltioineeksi monenlaista sydänsurua. Osin kertomus on syvästi henkilökohtainen, osin yhteiskunnallinen.

Haavoittuvaisuus sekä pehmeät mustavalkokuvat tanssilattialta ja opiskelija-asunnoista tekevät kerronnasta runollista. Uutispätkät, protestoijien lausunnot ja valvontakamerakuvat tuovat mukaan poliittisen ulottuvuuden.

Erityispainon saa kertojan opinahjo. Taustalla vilkkuu elokuvaviitteitä Akira Kurosawan julistekuvasta protestihuutoihin: ”Eisenstein, Pudovkin, we shall fight, we shall win.”

Opiskelijoista tulee lopulta elokuvantekijöitä, elokuvantekijöistä historioitsijoita. Dokumentin ohjaaja Payal Kapadia on kuvaamansa elokuvakoulun kasvatti.

Kaisu Tervonen