Ascension on elokuva, jota voi katsoa monen linssin läpi. Se kuvaa Kiinaa, maailman tehdasta, joka valmistaa kaiken puhelimista seksinukkeihin. Samalla se on elokuva luokkaeroista, tehdastyöläisistä, nousujohteista uraa toivovista toimihenkilöistä, henkivartijoista ja lopulta rikkaista. Kuva Kiinasta kertoo eroista, jotka toisintuvat kaikkialla muuallakin maailmassa.

Elokuvan keskiössä on työ, siihen liittyvät unelmat ja toiveet. Joillakin ne pyörivät toimeentulon ympärillä. Pitää saada keikkaa, jotta saa ruokaa pöytään. Toiset pyrkivät töihin hovimestareiksi koulutuksessa, jossa heille teroitetaan, että jos asiakas solvaa ja on törkeä, se täytyy vain sietää hymyillen.

Ascension kilpailee tällä hetkellä parhaan dokumenttielokuvan Oscar-ehdokkuudesta, eikä ihme. Siinä esitetyt kuvaelmat kiinalaisen luokkayhteiskunnan eri puolilta ovat myös yllättävän kauniita. Kiinalaisamerikkalaisen ohjaaja Jessica Kingdonin kamera löytää häkellyttävää visuaalista loistoa vesiliukumäestä ja tuo vähäeleisesti esiin someajan henkivartijakoulutuksesta löytyvän huumorin.

Elokuvassa ei ole puhuvia päitä tai haastatteluja, vaan kuva, ihmiset ja työ puhuvat puolestaan. Keskiluokan elämässä koulutuksella ja ylöspäin pyrkimisellä on tärkeä rooli. Se kiteytyy kurssilla, jossa opetetaan, miten hymyillään, vilkutetaan ja nyökätään oikeaoppisesti.

Luokkanousu on kaikkien unelma, mutta lähelle rikkaita pääsee vain valokuvaaja, joka ottaa asiakkaastaan kuvia helteisellä golf-kentällä.

Juhana Pettersson