Ensinäkemältä Oscar-voittaja Andrea Arnoldin esikoisdokumentin idea vaikuttaa petollisen yksinkertaiselta, kuten sen nimikin: Cow seuraa Luma-nimisen lypsylehmän elämää ja arkea läpi vuosien. Kyseessä ei kuitenkaan ole kevyt tarina maatilan elämästä, eikä vuoden 2021 DocPointin yleisösuosikiksi nousseen Gundan kaltainen, elegantin kaunis kertomus eläimenä olemisesta. Arnoldin tavoitteena tuntuu olevan kuvata tuotantoeläimen maailmaa kaunistelematta, mahdollisimman suoraan lehmän omaan näkökulmaan sukeltaen.

Kamera vie katsojan Luman lähelle, sen silmien tasolle. Ihmisten maailma jää sivuun, kuvan reunoille. Nopeasti elokuvan ihmishahmoista tulee toisistaan erottumatonta massaa, joka kuitenkin hallitsee Luman elämää ohjatessaan lehmää laitteelta ja tilasta toiseen.

Suoraviivainen lähestymistapa tuo voimakkaasti esiin elokuvan sosiopoliittisen näkökulman, joka linkittää sen Arnoldin fiktioelokuviin: kuten esimerkiksi Fish Tankin tai American Honeyn päähenkilöt, Luma elää kapitalistisen nykymaailman reunoilla, kykenemättömänä luomaan siitä erillistä identiteettiä. Lehmän rooli yhteiskunnassa on maidon tuottajana ja ihmisten omaisuutena. Maailmassa selvitäkseen Luman on täytettävä tehtävänsä, autettava pitämään systeemin rattaat pyörimässä.

Yhden eläimen kokemusten kautta elokuva kasvaa kertomukseksi jostain paljon suuremmasta. Kuten Arnold on itse kuvannut: katsoessaan Lumaa hän näkee koko maailman.

Pyry Silomaa

Cow-elokuvaa esitetään ainoastaan Bio Rexissä lauantaina 5.2. Lue lisää teatterinäytösten lipunmyynnistä täällä.