Bileća-järven keskellä sijaitsee saari, jolla Zdravko-niminen mies on asunut lähes kaksi vuosikymmentä. Hän on nuorena kohdatun kranaatti-iskun seurauksena lähes kuuroutunut ja päättänyt kokemustensa jälkeen vetäytyä muusta maailmasta. Sodan rampauttama mies on torjunut aiemmin paikalle saapuneet kuvausryhmät, mutta avautuu nyt kameran kanssa saapuneelle vieraalle ajatuksistaan ja kokemuksistaan. 

Ulkomailla kasvanut elokuvantekijä yrittää isoäitinsä luona Hertsegovinassa opetella vanhempiensa kieltä uudelleen. Yhteyden juuriinsa menettänyt nuori mies kertoo myös lapsena alkaneesta änkytyksestä, joka vaivaa häntä edelleen. Hän kokee aluksi vaikeuksia kommunikoida uuden tuttavuuden kanssa, mutta kuvauksen kohde on salaperäisyydestään huolimatta kärsivällinen ja positiivisen elämänasenteen täyttämä. Ajan kuluessa eri taustoista tulevien henkilöiden keskinäinen ymmärrys ja luottamus kasvavat.

Stefan Pavlovićin päiväkirjamainen dokumenttielokuva käsittelee itseilmaisua, identiteettejä ja vuorovaikutusta. Menneisyyteen porautuva ja traumoja parantava teos pyrkii selvittämään, pystyykö kameran avulla kiertämään verbaalisen kanssakäymisen asettamat rajoitteet. Kommunikaatio-ongelmia selättävä ohjaaja kuvaa kahden miehen orastavaa ystävyyttä kokeellisen elokuvan keinoin.

Omar Fasolah